Palonkestävän -kääreen paksuudella ei ole yhtä kiinteää arvoa. sen sijaan se määräytyy useiden tekijöiden yhdistelmän perusteella, mukaan lukien vaadittu palonkestävyysluokitus, suojattavan rakenneosan tyyppi ja materiaaliominaisuudet. Teknisessä suunnittelussa paksuus määritetään yleensä palonkestävyystestauksella- tai standardoiduilla laskentamenetelmillä vaaditun palonkestävyysrajan- saavuttamiseksi.
Yleensä vaadittava paksuus on sitä suurempi, mitä pidempi vaadittu palonkestävyys{0}}. Esimerkiksi yleisessä teräsrakenteiden suojauksessa yhden -tunnin palonkestävyysrajan- saavuttaminen saattaa vaatia vain suhteellisen ohuen käärekerroksen. Kuitenkin, jos vaatimus nostetaan kahden- tai kolmen-tunnin arvoon, materiaalin paksuutta on lisättävä tai käytettävä monikerroksista komposiittirakennetta parantamaan lämmöneristystä. Eri materiaalien lämmönjohtavuus vaikuttaa suoraan myös paksuussuunnitteluun; materiaalit, kuten keraamiset kuidut, voivat usein saavuttaa korkean palonkestävyysluokituksen suhteellisen ohuilla kerroksilla, kun taas kivivillamateriaalit saattavat vaatia paksumpaa levitystä.
Rakenne-elementin tyyppi vaikuttaa myös paksuusvaatimuksiin. Teräspylväiden ja -palkkien mitoituspaksuudet vaihtelevat niiden tulelle altistumisen vaihteluiden vuoksi; ohuissa osissa, kuten kaapeleissa ja putkissa, painotetaan kääreen eheyttä ja yhtenäisyyttä eikä pelkästään paksuuden lisäämistä. Varsinaisen rakentamisen aikana otetaan huomioon tekijät, kuten liitoskäsittely, kiinnitysmenetelmät ja rakennustoleranssit, ja suunnittelumarginaaleja kasvatetaan asianmukaisesti, jotta varmistetaan, että yleinen palonkestävyys täyttää vaaditut standardit.
Siksi palonkestävän -kääreen paksuuden määrittää suunnittelukokonaisuus asiaankuuluvien paloturvallisuusmääräysten, materiaalitestitietojen ja erityisten projektiolosuhteiden kattavan arvioinnin perusteella sen sijaan, että sovellettaisiin vain kiinteää numeerista arvoa.